Varoitus: seuraava teksti sisältää kitinää ja valitusta!
Väsyttää, mutta ei saa nukuttua. Pitää oikein pakottaa itsensä tekemään jotain, ettei tämäkin päivä mene sohvalla makaillessa, enkä mä jaksa vaan lepäillä, telkkaria on viime aikoina tullut katsottua ihan riittävästi, kirjoihin en jaksa keskittyä. Mä olen niin kyllästynyt tähän sairastamiseen, saisinko entisen elämäni takaisin kiitos! Lapset vaan hoitoon ja töihin, syöpä saisi painua jonnekin hyvin kauas ja ottaa kaikki kivut mukaansa. Tiedän, että tämä on sitä hoitoväsymystä, mutta se tieto ei yhtään helpota oloa. Parilla viime kerralla, kun olen saanut hoitoa, hoitaja on kysellyt vointia ja pikku vaivojen lisäksi olen valittanut väsymystä, mutta se on jotenkin vain käden huitaisulla sivuutettu, ai väsymystä, hyvä ettei muuta. Pitäishän sitä kai nuorena jaksaa taistella reippaasti, mutta ei ole helppoa ei. Ollaan jo pari päivämäärää ohitettu milloin leikkauksen piti olla, nyt en edes viitsinyt laskea oletettua sytostaattien loppumispäivää, ettei taas saa pettyä. Portin laiton jälkeen makailin heräämössä ja niin kovasti olisin jo toivonut, että köllöttelisin siellä jo leikkauksesta heräilemässä.
Taidanpa mennä keittämään kahvia ja ottaa oikein ison palan mustikkapiirakkaa. Eiköhän tästäkin montusta kohta kömmitä eteenpäin.
Kuule.
VastaaPoistaSaa väsyä, saa kiukutella.
Elämä on ollut sinulle epäreilu. Sinun kuuluisi olla tällä haavaa väsynyt vain pikkuisen yöllisistä heräämisistä ja esikoisen korvakivusta, ja ehkä vähän siitäkin, että joudut ottamaan vastuun lapsista ja kodista kun mies saa käydä töissä.
Kiukuttele, syö palanen mustikkapiirakkaa ja kiinnitä sitten taas katseesi siihen toivon tähteen, joka jaksaa tuikkia. Lähetän vähän tuiketta sinulle. Tuiketta ja voimia, ystävä!
Apinanraivokohtaukset on niiiiiiin sallituja!! Anna mennä ja kiukuttele, potki vaikka seinää! Pentele!
VastaaPoistaVäärinhän tuo on, koko sairastuminen. Telkkari ja kirjat tuli mullekin tutuksi viime vuoden syksyllä... tuli luettua varmastikin enemmän kuin koko elämän aikana (koulukirjoja lukuunottamatta).
Kiukuttele, herkuttele piirakalla taikka vaikka suklaalla. Kyllä se siitä sitten taas jossain vaiheessa helpottaa.
Eteenpäin mennään, jookos!?
Samat sanat kuin edellä. Ihme olisi, jos ei kyllästyttäisi. TV:stä ei tule mitään, kirjojen luku vaatii kykyä keskittyä. Odottaa ja odottaa. Tuttua. Kuittaan käynnin, että tiedät; hengessä ja ajatuksissa mukana. Mustikkapiirakka kuulostaa just hyvältä!
VastaaPoistaVoi Tiina, sä olet kyllä uskomaton, jaksat aina muita tsempata! Tuiketta selvästi enemmän ilmassa.
VastaaPoistaKiitos muillekin luvasta kiukutella.
Taitaa mukavan viikonlopun jälkeen arki tuntua entistä ikävämmältä.
Anna palaa vaan.
VastaaPoistaKiukuttele ja melskaa, se on kaikki sallittua!
Hyvin sallittua!
Ja mustikkapiirakka myös! :-)
Ihastuttavaa arjen luksusta. Kaikki asiat,jotka mieltä lämmittävät käytetään hyväksi.
Mukana ollaan!
Ei ole ihmekään jos alat tuntea taisteluväsymystä, kaiken tähän asti koetun jälkeen ja kun matkaa on vielä edessä määrittelemätön määrä. Aina ei tarvitsekaan jaksaa hymyssä suin. Itse huomasin että helpotti kun antoi itselleen välillä luvan kiukutteluun ja väsymykseenkin.
VastaaPoistaTiina on kyllä uskomaton ja kirjottaa täyttä asiaa! Polje vaan jalkaa ja päästä mölyt pihalle. Ja sitten taas taistoon!
VastaaPoista