Tippaportin laitto

Torstaina siis sain porttini ja perjantaina sitä jo koekäytettiin. Useampi on jo kysynyt millaista portin laitto oli niin tässä pieni selostus potilaan näkökulmasta:
Aamusta piti siis olla osastolla, syömättä, ilman aamukahvia, mikä oli varmaan kurjinta. Toimenpidettä sai sitten osastolla odotella, kun niin pientä hommaa varten ei varsinaista aikaa varata ja kaikki päivystyksellinen tietysti menee ohi. Tässä vaihessa olisi jo ollut mahdollista saada suun kautta esilääkkeitä, jos olisi jännittänyt, mutta mua ei jännittänyt. Pitkän odotelun jälkeen sitten siirryin sängyllä kärräten leikkaussaliin, mulle laitettiin vielä kerran käteen tippa, joka anestesialääkäriltä onnistui toisella yrittämällä. Vielä silloinkin tarjottiin rauhottavaa, jos olisi jännittänyt, mä en vieläkään huolinut. Sitten tehtiin valmisteluita ja kurjinta taisi olla, kun piti sitten paljastaa ylävartalo pesua varten ja mä olin jo valmiiksi ihan jäässä. Sitten juuri ennen toimenpiteen alkua mulle laitettiin rauhottavaa, ei enää kysynyt haluanko ja mä olinkin ihan tyytyväinen, että sai "hälläväliä" lääkettä niin ei sitten puuduttaminen niin paljon jännittänyt Kaulan alue sitten puudutettiin, se tuntui ajoittain hieman epämukavalle ja olisi saanut kipulääkettä tarvittaessa suoneenkin. Varsinainen toimenpide ei sitten tuntunut kovinkaan kummalliselta, kertaalleen lisättiin puudutusta ja kannattaakin heti sanoa jos vähänkin tuntuu kipua tai pistelyä. Koskettelu ja nykiminen kaulalta tuntui, mutta ei tehnyt kipeää. Kun homma tuli valmiiksi, odottelin hetken heräämössä, että otettiin keuhkokuva ja sitten pääsin osastolle ja sain vihdoinkin ruokaa. Muutaman tunnin päästä pääsin sitten kotiin yöksi. Ensimmäisen illan ja yön kaula oli aika kipeä, että otin muutamaan kertaan vahvempaa kipulääkettä ja nyt tuntuu, että kipua on koko ajan vähemmän. Muutaman kerran päivästä otan vielä tavallisia kipulääkkeitä ja nyt toimenpiteestä on siis neljä päivää.

Tässä siis matkakertomus portin laitosta. Perjantaina olisi taas sytostaattipäivä niin päästään taas kokeilemaan porttia. Tortaina on lääkäriaika, mutta onneksi kuulin jo osastonlääkäriltä hyvät uutiset. Nyt vietetään vielä pari päivää lomaillen täällä Kymenlaaksossa ja tortaina on pikku-V meneekin jo hoitoon pitkän kesätauon jälkeen. Mä lähden katsastamaan jaksaisko jotain tehdä, lapset on muorin ja vaarin hoivissa.