Maanantaina otettiin kaulan imusolmukkeista ohutneulanäytteet, vasen puoli meni tosi hyvin pisto tuntui ja sen jälkeen vain uä:n näytöltä seurasin kun neula meni imusolmukkeeseen. Oikean puolen näytteen otto taas sattui aika mojovasti, mutta olin kuulemma tosi reipas, kun en edes huutanut. No mieleni teki kuitenkin huutaa, mutta aattelin olla rauhallisena, kun toinen heiluu neulan kanssa suurten kaulan suonten läheisyydessä ja lisäksi mikään näyte ei ole vielä sattunut yhtä paljon kuin rinnan karkeaneulanäytteen otto, kyllä puudutettiin, mutta kun ei puutunut. Rtg-lääkärin mielestä imusolmukkeet ei näyttänyt huolestuttavilta, mutta otti näytteet, kun kerta oli pyydetty ja mä ehdottomasti halusin ne, mä uskon vasta kun patologi sanoo, että ei ole pahanlaatuista. Eli varaudun taas pahimpaan.
Torstaina olen aamusta menossa osastolle portin laittoa ja sytostaatteja varten ja suunnitelmissa olisi tiputtaa vertakin. Luultavasti silloin saan kuulla keuhkojen CT-kuvien vastauksen. Pahimpaan varaudun niidenkin suhteen, magneettikuvissa oli siis näkynyt nestettä oikealla rintakehällä, paikkaa en tiedä mutta selkä on ollut oikealta kipeä, en siitä ole kenellekään sanonut, kun aattelin, että on vaan normaalisti selkä vähän jumissa, mutta syöpämörkö on taas nostanut päätään ajatuksissa ja hieman pelolla odotan vastauksia.
Isompi poikakin kotiutui oltuaan melkein koko kesän muorin ja vaarin luona. Hieman on ollut kotiinpalaamiskriisiä, mutta eiköhän tilanne parissa viikossa rauhoitu. Ensi viikosta alkaa taas hoito niin palaa arki normaaliksi. Tämän viikon saan lastenhoidossa apua siskoltani, onneksi! Vaikka vointi on parempi kuin pitkään aikaan niin väsyttää ja laiskottaa aika pahasti normaalitilaan verrattuna.
Tällaisia väliaikatietoja. Lisää kirjottelen varmaan torstaina, kun otan läppärin ja nettitikun mukaan. Luultavasti siellä saa paremmin rauhassa surffailla netissä ja kirjoitella kuin kotona.
Pahoitteluni vielä blogi-ystävilleni, kun en ole jaksanut kaikille kommentoida, mutta lukenut olen kuulumisia ja ajatuksissani olette.
Luulenpa tämän blogiringin olevan sellaisen, että kenenkään ei tarvitse jaksamattomuuttaan pahoitella. Sairaudessa, tutkimuksissa, hoidoissa ja vastausten pelkäämisessä on ihan tarpeeksi jaksettavaa kenelle tahansa.
VastaaPoistaRohkeutta ja hyviä tuloksia sinulle!
*Peukuttaa edelleen*
VastaaPoistaÄlä todellakaan pahoittele jaksamattomuuttasi, kyllä me ymmärrämme! Sulla on nyt jaksamista tämän jännittämisen kanssa - voimia ja hyviä tuloksia!!
No huh, onneksi kestit näytteenoton. Kaikkea tässä taudissa joutuukin kestämään.
VastaaPoistaÄlä sinä tosiaan pode mitään omantunnontuskia jaksamattomuudesta, keräät voimia itsellesi nyt. Jaksuja tulosten piinaavaan odotteluun, odotuksessa mukana peukutttamassa !
Hirmuisesti jaksamisia sinne!
VastaaPoistaAina sitä pahimpaa varautuu, mutta kuulosti rohkaisevalta tuo röntgenlääkärin arvio. Melko noitia ovat sanomaan pelkkien kuvienkin perusteella onko hyvää vai pahaa.
VastaaPoistaJaksamista vielä uusien uutisten odotteluun ja kuulemiseen, epätietoisuus kun syö ihmistä jopa enemmän kuin huonot uutiset, kummallista. Mutta sinulle, niitä hyviä uutisia toivon sydämeni pohjasta, nyt olisi niiden aika!
PIdät vaan huolen omasta jaksamisestasi, rinki ja muut kulkevat omillaan.
VastaaPoistaÄlä huoli.
Nuo rtg lekurit on aikamoisia guruja, toivotaan sitä tämänkin kohdalla.
Arki tasaa mieltä, vaikka aikamoista rumbaa se onkin.
Jaksamista, ja ilon pirskahduksia päiviisi!
Hei, olen uusi lukija blogiisi. Alkoi taas nämä rintsyöpäasiat kiinnostaa. Minulla oli yli kahseksan vuotta sitten sirasyöpä, hoidettu kaikilla herkulla, keväällä uusi. Leikkaus takana päin ja sytöt alkaa ensi tiistaina. Sinulle koko sydämmestäni voimia ja hyviä uutisia.
VastaaPoista