Tippaportti käännetty ja kohta tiputellaan toiseksi viimeiset sytostaatit.
Viime viikko on kulunut väsymyksen kourissa. Sytostaatit tuntuu väsyttävän aina vaan enemmän ja jokin pikkutulehdus on jyllännyt ja nostanut vähän lämpöä. Verikokeet oli kuitenkin sen verran kunnossa, että myrkyt voi tiputtaa. Ja jotta elämä ei olisi liian helppoa niin pienempi poika tekee hampaita ja isommalla on korvatulehdus. Huh huijaa!
Syöpätaistelun lisäksi on julistettu sota kunnan tanttojen kanssa. Huomasin tai oikeestaan mun äiti huomasi, että mähän olen ihan rikkipoikkiväsynyt ja sitten otettiin yhteyttä kuntaan, että voisiko saada lisää apua lasten hoidossa, kun tähän mennessä pienempää on käyty hoitamassa vaan silloin, kun itse olen ollut sairaalassa käymässä, mutta nyt tarvisi käydä useammin, että mä pääsisin päivällä lepäämään. Meidän vauva on ihan supernukkuja, että nukkuu ihan puoli tuntia päiväunia kerrallaan, että lepää siinä sitten, kun just kerkeää käydä vessassa ja syödä, kun pikkumies on taas vauhti päällä. No kunnan tantta rupesi selvittämään, mutta sain kuulla miljoonaan kertaan miten mahdoton pyyntö on kyseessä, että ei ole resursseja eikä rahaa. Mä olen aina liian kiltti ja liian hidas, että olisin saanut sanottua jotain napakkaa. Yritän seuraavalla kerralla, kun soittelee muistuttaa häntä, että jos tämä hoidetaan hyvin, musta tulee kunnalle vielä hyvä veronmaksaja tai jos hoidetaan huonosti niin pää pettää ja jään sairaseläkkeelle kolmekymppisenä, tai saatan joku päivä taluttaa lapset sosiaalitoimistoon, että "olkaa hyvä, minä en enää jaksa". Mä olen nyt valittanut tästä tilanteesta kaikille vastaan tulleille, neuvolatätille, äsken osaston hoitajalle, joka sattui olemaan mun kunnan terveyslautakunnassa, katotaan alkaisko kohta jotain tapahtua.
Mä jatkan täällä tippaletku jatkeena kököttämistä.
Voihan kettu tota avun saamisen vaikeutta :( Muistathan mainita osapuolina myös lapset, jotka kärsii kun äiti taistelee jaksamisensa äärirajoilla. Toivottavasti sitä apua nyt tulee ja pian!
VastaaPoistaJaksuja!
Äiti taistelee jaksamisen äärirajojen lisäksi elämästään, että jo on prkle jos ei apua heltiä, säännöllisesti ja itsestäänselvästi, ilman joka kertaa erikseen kerjäten.
VastaaPoistaHuh, oikein kihahti tuota kirjoittaessa, mutta jatkahan sinä siellä tippaletkun päässä. Pikaista toipumista ja sitten enää yksi. Hyvää viikonloppua!
Se on kyllä hirmuinen vääryys, kun kunnat ja kaupungit tuuppaavat rahaa kaikenlaisiin jonninjoutavuuksiin ja sitten kiristetään vyötä kaikissa perustoiminnoissa, koulussa, sairaanhoidossa ja kotipalvelussa.
VastaaPoistaKoitahan sinnitellä sisulla nuo viimeiset tiputtelut. Melko pian niiden jälkeen alkaa taas meno luistamaan paremmin ja kunto nousta.
Kunhan saisit sitä kaivattua lastenhoitoapua, että saisit levätä väsymykset pois.
Hyvää viikonloppua teidän perheelle.
Sinulle jos kelle kuuluisi kotiapua! Pidä puolesi, soita monta kertaa, kysy vielä vaikka pomon nimeä ja ota yhteyttä myös ylemmäksi. Puhelimessa on myös helpompi evätä, kysy mihin osoitteeseen voit tehdä kirjallisen hakemuksen, pyydä kirjallinen vastaus.
VastaaPoistaItellä just parilta viimeiseltä päivältä kokemusta sekä kaupungille että yksityiseen firmaan soittamisesta. Molemmissa tapauksissa vastaus oli ekaks ihan p...stä, mutta seuraavana päivänä kummassakin paikassa asiat hoituivat, ehkä olivat laittaneet asiakastietoihin merkinnän että vaikea tantta, tai sen samanlaisen kuuluisan merkinnän asiakkaasta, mikä tamperelaisesta autoliikkeestä vuosi julkisuuteen !
Minä ilmoitin kerran sossussa, että juttuhan on nyt näin;
VastaaPoista'' Jos apua ei meidän perheelle irtoa, ollaan sitten pian Iltalehden lööpeissä''
Tarkoitukseni ol ilmoittaa, etten oikeasti jaksa, että on turha työntää minua selkä seinää vasten.
Että en vingu turhaan, pyydä turhaan ja että minut kannattaa otta vakavasti.
Rajansa on kaikella.
Mutta yhä yhteiskunnassa törmää siihen, että jos on sivistynyt, työssäkäyvä, holiton ja perheellinen- hätää ei oteta ihan niin vakavasti.
Ei nähdä kulissin taakse.
Kulissilla tarkoitan normaalia perhe-elämää. Normaali perhe-elämä uuvuttaa, kun kuormittavia tekijöitä on liikaa.
Älä anna tuumaakaan periksi, älä tuumaakaan.
Vaadi, sillä ilman ei anneta. J a kun vaatii, itselle tulee omituisen huono olo, omatunto melkein kolkuttaa- kun pitää pintansa.
Vaatii oikeuksia, jotka itselle, perheelle kuuluvat.
Tästä voisin paasata vaikka viikon, tästä epäkohdasta joka on valitettavsti vieläkin yhteiskunnassa hyvin räikeä.
Juttu on niin, että perhe voi aina niin hyvin, kuin mitä perheen äiti voi. Perheen äiti on kuitenkin se perheen liima.
Ja kyllä, tuo on minun hlökohtainen mielipiteeni, enkä todellakaan tarkoita väheksyä yhtään ainutta miestä.
Huoh, olikohan tässä nyt yhtään päätä tahi häntää???
Aurinkoa sinun jokaiseen päivääsi.
vintti
On se kyllä ihme jutu nyjyään, että apua ei saa kunnlta ns. normaalisti lapsista huolehtiva. Jos sinulla olisi alko tai mielenterveysongelmaa, apua alkasi tulle. Ei olteta huomioon ennalta ehkäsevää perhetyötä. Sillon kun kuorma on painavin auttava käsi voi olla juuri se ratkaiseva tekijä millä jaksaa vielä vähän eteenpäin. On tosi raju tilanne olla tässä hoitorumbassa noin pienten lasten kanssa. Kyllä muistan mitä oli viimeksi, kun tytär oli kahden kun syöpä löytyi. Oli vesirokkoa, jälkitautina keuhkokuumetta, korvatulehdusta. Mies oli silloin jossain täydennyskoulutuksessa. Jos ei olisi silloin minun Äiti ollut kuvioissa, mitenhän olisi käynyt. Onneksi sinulla rupeaa leikkaus häämöttämään. Toivon sinulle niin paljon jaksamista kun mahdollista.
VastaaPoistaOmpa kurja tuo teidän tilanne! Meillekkään ei aluksi tarjottu muuta kuin päiväkotia lapsille mutta kun lapset rupesivat siellä uupumaan niin johan tantoille tuli kiire jäärjestää kotiin hoitaja! Voisko tuota sitten käyttää"aseena" jos äiti voi hyvin niin lapsetkin voi hyvin. Onhan se rankkaa aikaa koko perheelle.
VastaaPoistaJaksamista teille!
Tuo on taas niin sitä että säästetään väärässä päässä. :( Peukkuja että vielä järjestyisi hoitoapua. Varsinkin leikkauksen jälkeen sulla on vielä ihan fyysisestikin rajoituksia vauvanhoidossa kun ei voi nostella jne.
VastaaPoistaMutta hienoa että tokavikat sytot on nyt menossa, hurjasti tsemppiä ja jaksamista tähän loppurutistukseen ennen leikkausta. Näin jälkikäteen voin vahvistaa sen mitä moni sanoi, että sytot on se rankin hoitovaihe - ehkä vielä rankempi silloin kun ne saa ennen leikkausta.