perjantai 25. marraskuuta 2011

Onko positiivisuus pakollista?

Kun sairastuu syöpään onko siihen suhtauduttava positiivisesti, toiveikkaasti ja taisteluintoa puhkuen? Ainakin mulle on esitetty, että mä varmaan olen toiveikas ja positiivisella mielin ja uskon parantumiseeni. Mediastakin saa yleensä kuvan, että syövästä paranee lähes täysin pelkällä positiivisella ajattelulla tai ainakin jotain kivaa ja mukavaa tulee opittua sairastaessa. Todellisuushan on kuitenkin se, että syöpä on paska tauti. Vaikka kuinka hyvin se nykyään osataan hoitaa, aina joku siihen kuolee. Uskaltaisitko itse ylittää tien, jos tietäisit, että 90, 80 tai 50% varmuudella jäät auton alle ja kuolet siihen muutaman kuukauden tai muutaman vuoden päästä? Siitä olen myös ihan varma, että positiivisella mielellä ei yksikään syöpäsolu kuole. Toinen asia on, jos aletaan lässytämään elämänlaadusta, mutta syöpä ei parane hymyilemällä.
Lisäksi syövän hoidot on ihan perseestä. Pahoinvointi on vain yksi oire mitä sytostaateista voi saada ja tavallinen kansalainen ei osaa edes kuvitellakaan sitä kirjoa mitä kaikkea joutuu kärsimään sytostaattien aikana. Lisäksi vielä silvotaan rinta ja kainalo ja sen päälle poltetaan iho. Sitten pitäisi olla onnellinen, että selvisi hengissä, kantaa silikoni mönttiä rintaliiveissä ja kärsiä kivuista, säryistä ja turvotuksesta kädessä. On se syöpäpotilaan elämä vaan niin ihanaa!
Negatiivisuus kunniaan, mä voin sitten suhtautua johonkin muuhun postiviisemmin. Toivottavasti en ikinä sano, että tässä taudissa on ollut jotain hyvää, mä olin ihan tyytyväinen ja onnellinen ennen tätä kaikkea paskaa.
Elämä on ihanaa, syöpä EI!

20 kommenttia:

  1. Mä arvasin, että sä ainakin arvostat mun negatiivista asennetta! ;)

    VastaaPoista
  2. Asiaa.

    "Elämä on ihanaa, syöpä EI!"

    VastaaPoista
  3. Jess, glögit negatiivisuudelle! :D

    VastaaPoista
  4. NAULAN KANTAAN !!! Glögit negatiivisuudelle. Elämä on ihanaa, syöpä EI !
    pirtsikka

    VastaaPoista
  5. Tää sairastaminen on kyllä ihan pers...tä !
    Ei oo kovin hääppönen olo. t.pete

    VastaaPoista
  6. Just sieltä Pete! Silti - parempaa vointia sulle!

    VastaaPoista
  7. Oon ihan samaa mieltä! Sanotaan että syövän jalkeen osaa arvostaa elämää paremmin. (tietenkin osaa) Eikä valita turhista. Kyllä valittaa .Tietysti on onnellinen että kaikki on nyt hyvin.
    Mutta millään ei jaksa olla aina positiivinen:(

    VastaaPoista
  8. Petelle tsempit ja parempaa oloa!

    VastaaPoista
  9. Piste ja aamen ! Kyllä myös niin ärsyttää jutut että sairastuminen "valaistuttaa", kärsimys ei todellakaan tee ihmistä mitenkään jalommaksi... kääk. Ehkä päinvastoin, paljastuu elämän ja valitettavasti myös ihmisten itsekkyys ja raadollisuuskin siinä samalla lopullisesti. Glögit kunnon miinustuuletukselle !

    VastaaPoista
  10. Voisinkohan olla enempää samaa mieltä? Syövästä en vieläkään keksi mitään hyvää sanottavaa, enkä ole ajatellut alkaa keksimällä keksiäkään. Hyvin olisin pärjännyt ilman, kosmiset opetukset jäi saamatta (joku varmaan nyt sanoisi että vika on omassa asenteessani) enkä ole yhtään sen parempi ihminen kuin ennenkään.

    VastaaPoista
  11. Ah, kuinka voimaannuttava kirjoitus!!! Kiitos Adelhaid! Niiiiiiin samaa mieltä. Lainannen nerokkaasta tekstistäsi jotain omaan blogiini tässä tulevaisuudessa samaan aihepiiriin liittyen, jos sallinet. Samanlaiset valitukset on edelleen arjessa, enkä myös koe jalostuneeni ja kiillottaneeni sädekehää sen enempää tämän myötä. Syöpä pysäytti aikanaan, ehkä muutti jotain, mutta ei saa silti mua polvilleen kiittämään jokapäiväisestä elämästä, tästä mustaakin mustemmasta vuodenajasta, räntäsateesta, ihmisten itsekkyydestä tai mistään muustakaan mitä olen inhonnut tähänkin saakka. Syövässä ei ole mitään positiivista. Ei vaikka sitä kuinka siitä halutaan nähdä. Jos positiivisuudella syöpä voitettaisiin, olisi lääketeollisuus kuollut. Se positiivinen ajattelu on ihmisten suojautumismekanismi pelolle. Kuin susi lammasten vaatteissa. Tällä pallolla olisi melkoinen väkikato jos kaikki negikset poistuisivat maan päältä. Sen verran turhanpäiväisiä valittajia maa päällään kantaa. Ja sitten vielä sanovat, sekin oli aina niin negatiivinen.. Joskus on hyvä tuulettaa kanavia!

    VastaaPoista
  12. Niin samaa mieltä.. Kyllä minä ihan mieluusti ottaisin takaisin sen entisen elämäni ja rintani. En minäkään ole mitään upeaa ja mahtavaa tästä taudista saanut. Aika huonosti täytyy elämässä mennä, että syöpä sen paremmaksi muuttaa..
    Skool elämälle!
    T. Päivi

    VastaaPoista
  13. Niin asiaa kirjoitit! Ottaa päähän, kun elämä ei koskaan palaa entiselleen. Ikinä en sellaista huolettomuutta tunne enää, kuin tunsin aina ajoittain, ennen kuin patti löytyi rinnasta. Eikä mitään hyvää ole tullut kaiken menetetyn tilalle.

    VastaaPoista
  14. Joku uusi tutkimus oli, että vihaisimmin syöpään suhtautuvat selviävät varmimmin. Ne, jotka hyväksyivät kohtalonsa, kuolivat todennäköisemmin. Keskivaiheelle sijoittuivat ne, jotka ikään kuin kielsivät olevansa sairaita.

    VastaaPoista
  15. Siis juuri tänään kirjoitin omaan blogiini tästä samaisesta aiheesta. Minulla on nyt vuosi diagnoosista ja paljon shittiä vielä edessä: perinnöllisyystutkimukset, mahdollinen korjausleikkaus jne. En vain perkele jaksa koko ajan olla niin positiivinen. Mua vituttaa. Aamen. Anteeksi kiroiluni.

    VastaaPoista
  16. Täältä löytyy mun kirjoitukseni, jos haluatte lukea: http://kyhmyjoutsen.blogspot.com/2012/01/vuosi.html

    VastaaPoista
  17. Jotenkin huojentavaa lukea tekstiäsi. Välillä on olevinaan huono omatunto siitä, kun ei jaksa kokoajan olla niiiiin kiitollinen siitä mitä on!! Perseestähän tämä sairaus on, sen voi jokainen tämän kokenut allekirjoittaa ihan varmasti!! Kiitos sanoistasi!!! -Hanna-

    VastaaPoista
  18. Loistavaa tekstiä! Itseäni on hermostuttanut terveiden ihmisten jutut kuinka minun pitäisi olla iloinen, kun sairastuin Suomessa tai olla erityisen tyytyväinen siitä, että asun pääkaupukiseudulla, koska nyt on lyhyet matkat hoitoihin. Voin kertoa, etten ole ilosta hihkuen näitä miettinyt, kun olen istunut sytotipassa syöpiksellä tai maannut kotona kivuissa, kuolemanväsyneenä.Toki näitä asioita arvostaa, mutta kuka näitä koko aikaa ajattelisi.. Päähän on ottanut myös se, että noh sinä olet tollanen vahva ihminen, niin selätät kyllä syövän. Hyvää tarkoittavat varmaan, mutta halusin ja haluan olla heikko välillä. Haluan, että minusta pidetään huolta, annetaan rauhassa vaipua itsesääliin välillä tai itkeä 2 päivää putkeen. Ei aina jaksa tai tarvitse todellakaan olla vahva ja uhkua taistelutahtoa. Paskat fiilarit ja negatiivisuus todellakin kunniaan!!!

    VastaaPoista