torstai 26. elokuuta 2010

Labrapäivä

Jaha se onkin jo torstai, tänään meinaan pohtia syöpäasioita oikein urakalla. Psykiatrialta hoitaja soitti ja tulee mua huomenna tapaamaan hoidon aikana. Mun lähtete oli seikkaillut jossain matkalla pitkään niin siksi meni näin pitkään saada aika. Pitää nyt miettiä, mitkä on niitä asioita joita haluan käydä läpi. Henkinen vointi on jo huomattavasti parempi kuin esim. kuukausi sitten. Mieskin sanoi, että on tainnut masennuslääkkeet auttaa ja tosiaan mieliala on välillä ollut jo ihan hyvä ja jotenkin tuntunut, että alan kaukaisesti muistuttamaan omaa itseäni.

Päivän virallinen ohjelmakin tuli suoritettua eli verinäytteet käyty antamassa huomista hoitoa varten. Toivottavasti on kunnossa. Tippaportin haavat edelleen vähän punoittaa antibiootista huolimatta ja flunssa edelleen päällä, toivottavasti nämä ei estä hoitoa. Hoidon lykkääminen on jotenkin niin pelottavaa varsinkin sen jälkeen, kun kesällä hoidon väliin jättämisen jälkeen kasvain aktivoitui.

Kyllä se sitten on kahvitauon paikka, kun pikku-A:kin alkoi nukkumaan.

5 kommenttia:

  1. Joko ne s-ajatteluvapaat päivät hujahti näin nopeaan?! Kyllä aika menee välillä vauhdilla!
    Mä itse otin kyllä siellä päätohtorin tykönä valtuudet puhua kaikista asioista jotka mua vaivasi.. Taisi siitäkin tulla aikamoinen sekametelisoppa. Kyllä auttoi!! Ehkä olen sitten sellainen tyyppi joka antaa mennä kun antaa luvan, voi päätohtori parkaa.
    Toivottavasti saat hoidot ajallaan!!

    VastaaPoista
  2. Toivottavasti ei ole estettä hoidoille! Kiva, että mieli on jo parempi :)

    VastaaPoista
  3. Toivon että saat hoitosi ajallaan ! Tärkeä juttu henkisestikin. Tuo onkin hyvä taktiikka, päättää että nyt ei ajatella s-asioita ja päättää että ajattelepa nyt oikein olan takaa !

    VastaaPoista
  4. Parempaa mieltä edelleen! Ärhäkkää hoitoa ja hyvää juttutuokiota huomenna! Voi hyvin!

    VastaaPoista
  5. Ei ainakaan heti tänään soitettu labroista, että olis huonot.
    Rk, juttutuokiota odotan innolla, voi rauhassa puhua kuinka rankoista asioita vaan, nuo psyk. puolen ihmiset ei vähästä hätkähdä. Mä olen nimittäin onnistunut itkettämään mm. neuvolan tätejä, labrahoitajaa ja tietty kaikkia ystäviä ja sukulaisia, kun olen rehellisesti vastannut mitä mulle kuuluu.

    VastaaPoista