perjantai 27. elokuuta 2010

Kurjuuden tasapaino

Jos on yksi hyvä päivä, niin sen päälle on ainakin kaksi tai kolme huonoa päivää. Tämmönen pikku flunssa saa olon niin kurjaksi. Lisäksi kun tuo pienimmäinen taitaa sairastaa samaa flunssaa niin iloa riittää yötä myöten. Jaksamisen kaikki varmuusvarastot on jo käytetty niin heti kun tulee lisää jotain murhetta, tuntuu että nyt pimahtaa. Mielessä kävi jo, että tulis oikein kova flunssa ja kuumetta, että jos pääsisi sairaalaan lepäämään ja joku muu hoitaisi lapset. No en mä oikeesti sairaalaan halua, mutta lepotauko tekis hyvää. Onneksi äiti tulee ja pelastaa tiistaina, täytyy vaan sinnitellä sinne asti.

Mrs Negatiivisuus taas täällä. Oon mä välillä ihan hauska ja mukava ihminen, enkä vaan tällanen vali vali. Syöpä tekee kärttyiseksi. :)

6 kommenttia:

  1. Tekee se kärttyiseksi. Sitä paitsi, ihan jo pelkästään kahden pienen äiti on välillä väsynyt, flunssainen äitee vielä väsympi, ja sitten tämä h...n pirulainen vielä, niin eipä kukaan ihmettele väsyäsi, ennemminkin että miten jaksat noin hyvin. Voisitko mahdollisesti pyytää kavereita/tuttuja edes pariksi tunniksi katsomaan lapsia että saisit nukkua ? Tsemppejä ja parantumista !

    VastaaPoista
  2. Sinunhan kuuluisi olla pelkästään äitiyslomalla nyt. Sen sijaan olet sairauslomalla, etkä yhtään lomalla, vaan raskaissa hoidoissa. Olisiko psyk./sos.hoitajalla mitään käytännön apua? Neuvoja? Sano, että et jaksa. Lepoa kyllä tarvitsisit - tilanteesi tuntuu ihan kohtuuttomalta. Kärttyä vain jos se helpottaa, uskotaan silti että olet hauska ja mukava ihminen.

    VastaaPoista
  3. Ei ihme jos äitee väsyy. Monia väsyttää "pelkät" hoidot, sinulla pienet lapset ja perheen pyöritys siihen päälle.

    Meidän alueen syöpäyhdistyksellä on mahdollisuus kysyä sellaista "arkiystävää" avuksi, juuri lasten kanssa olemiseen ja pikkuaskareiden toimittamiseen. En ole itse palvelua käyttänyt, mutta kuulostaa juuri siltä, mitä perheen ja taudin kanssa taiteileva äitee kaipaa. Olisikohan teidän alueen syöpäyhdistyksellä vastaavaa? Jos jaksat, kysele perään!

    VastaaPoista
  4. Ei ole tosiaankaan ihme jos tuntuu että ei enää jaksa. Onneksi äitisi on tulossa auttamaan, mutta saisitko sitä ennen jo avuksi vaikka jonkun ystävän? Ja tuota Tiinan mainitsemaa syöpäyhdistyksen 'arkiystävää' kannattaa varmaan kysyä, jos teillä päin sellaista apua järjestetän. Täälläkin se olisi olemassa (mutta enpä tullut sellaistakaan kyselleeksi, ajattelin että kun meillä on isovanhemmat kuitenkin lähellä, on niitäkin jotka enemmän tarvitsevat).

    VastaaPoista
  5. Välillä toivoisi, että asuisi lähempänä sukulaisia. Siskoa lukuunottamatta kaikki muuta asuu 170 km:n päässä. Miehen isovanhempia kyseltiin viikonlopuksi apuun, mutta ei onnistunut.

    Täällä Pirkanmaalla ei taida olla sellaista palvelua olla. Tosi hyvä olisikin, varmasti täälläkin olisi tarvetta.

    Täytyy kai ruveta paremmin ennakoimaan näitä uupumisia. Nyt jo pyysinkin kunnan lastenhoitajaa käymään seuraavien hoitojen jälkeen vaan sen takia, että saisin nukkua ja täytyy varmaan pyytää useammin käymään viimeisten sytostaattien aikana. Se vaan on niin vaikeeta pyytää apua ja yrittää sinnitellä liian pitkään.

    Kiitos taas tuestannne! Pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne! Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
  6. "Arjen ystävä -toimintaa on pääkaupunkiseudulla sekä Oulussa ja Rovaniemellä." - Valitettavasti ei näytä toimintaa tosiaankaan olevan Pirkanmaalla :/ Toivottavasti saat jatkossa tuon kunnan lastenhoitajan avuksesi. Kuten täällä muutkin ovat jo todenneet, jo yksin pienten lasten kanssa väsyy tai jo yksin rankoissa hoidoissa väsyy - joten ei ole mikään häpeä pyytää apua sun tilanteessasi! Pikemminkin se on viisasta jo ihan turvallisuuden kannalta. Itse olen panikoinut jo sitä, että olen ollut kuusivuotiaan kanssa kaksin yötä hoitojen jälkeen ja pyytänyt apua uuden hoidon ensimmäisiksi öiksi varmuuden vuoksi.

    Mahdollisimman hyvää viikonloppua teille!

    VastaaPoista