perjantai 20. elokuuta 2010

Sytostaattipäivän kuulumisia

Viides paklitakseli vaihtelevilla lisukkeilla takana, neljä vielä edessä, yksi taukoviikko tulee väliin. Välillä jo ihan hyvä fiilis, että kyllä tästä parannutaan. Omasta mielestänikin kasvain on pehmeä, tuskin erotettavissa ja punoitus vähenemässä. Lääkäri eilen vakuutteli, että tämä viikko-paklitakseli on yhtä tehokas kuin Taxotere, toivotaan niin. Oli myös puhetta Herceptini-hoidon pituudesta, joulukuussa on valmistumassa jokin tutkimus, missä verrataan onko kahden vuoden Herceptin parempi kuin vuoden ja jos on mitään viitettäkään, että on niin mä saan Herceptiniä kaksi vuotta. Mulla uusimisriski on ilmeisesti niin suuri, että kaikki keinot kehiin. Onneksi sydän on jaksanut hyvin Herceptinit ja sytostaatit. Sädehoitokin aloitetaan kuulemma heti, kun haava on kiinni. Toivottavasti tiukat hoidot auttaa ja tästä äityliinistä saadaan tautivapaa.

Meinasin mä taas tänäänkin pimahtaa, kun molemmat pojat karjuu yhtä aikaa, isompi läiskii pienempää ja mies kuppaa töissä (ei siis ollut heti neljältä kotona). En kuitenkaan lähettänyt poikia postipakettina muorilaan vaan kohta peitellään kullanmurut nukkumaan ja sitten äiti saa pienen hetken huokasta ennen kuin ittekin kömmin nukkumaan.

6 kommenttia:

  1. Minäpä luulin, että tuossa tutkimuksessa verrataan onko vuoden Herceptin hyödyllisempi kuin tuo kolme kertaa, jonka itse sain ihan alkuunsa.. Vaiko onkohan noita tutkimuksia useampia meneillään..?

    Hyvä, että fiilis on luottavaisempi jo, ainakin välillä :)

    VastaaPoista
  2. Mulle onkologi on useamman kerran puhunut kahden vuoden Herceptinistä, voihan se olla sama tutkimus, on vaan laajentanut myös pidemmäksi. No pelkän Herceptinin kanssa jaksaa varmaan hyvin käydä töissä ja elää normaalia elämää. Mulla ei sydän ainakaan vielä ole kärsinyt.

    Rauha ja hiljaisuus laskeutunut taloon, mielialakin pysynyt hyvänä, kortisoni tuntuu olossa.

    VastaaPoista
  3. Tunteiden mylläkkää sairauden kanssa ja tunteiden mylläkkää lasten kanssa. Onneksi olet sitkeää sorttia, sinäkin, ja onneksi se mylläkkä on joskus mukavaakin. Enemmän sitä. Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
  4. Ihanaa että kasvain tuntuu pehmenneen ja pienentyneen, nyt turpiin sille paskiaiselle! Ja sulle hurjasti jaksamista ja tsemppiä hoitoihin.

    VastaaPoista
  5. Meillä tytär oli ensimmäisellä kerralla 2-vuotias ja syt. hoidot saivat aikaan minulla hirveät vaihdevuosioireet. Oli siinä uhmaikäisen kanssa tekmistä. Itse tuntui kun olisi pimahtanut. Onneksi pystyy tunteista puhumaan.

    VastaaPoista
  6. Terve pitkästä aikaa, oon vähän pitänyt taukoa koneesta. Luin väliinjääneet kuulumisesi, hoidot etenee vauhdilla ja pianhan se leikkaus sieltä loppujen lopuksi tulee. Kotielämä kuulostaa normaalilta pienten mussukoiden äiteen elämältä, välillä niin ihania ja välillä ei, hyvä niin ! Hyviä vointeja !

    VastaaPoista