lauantai 28. elokuuta 2010

Sytostaattipäivän raportti

Perheen miesväki nukkuu niin saa pienen hetken istua rauhassa koneella.
Sain siis eilen sytostaatin ja Avastinin niin kuin suunniteltiin. Flunssa on niin lievä, ettei CRP ollut montaa pykälää liikahtanut. Psykiatrinen hoitaja tuli mua jututtamaan hoidon aikana, onneksi saatiin järjestettyä näin. Pahoitteli, kun mun lähete oli seikkaillut jossain hukassa ja ovat mun akutiinkriisin suhteen myöhässä. Eiköhän tässä kuitenkin ole kaikenlaista käsiteltävää vaikka pahin on takana. Henkisesti mä olen edelleen aika uuvuksissa, mutta pieniä pilkahduksia paremmasta on. Hyvää teki jutella, vaikka tuntui, että oli niin paljon puhuttavaa, kun viimeeksi oltiin nähty sytostaattihoitojen alkupuolella. Hyvää teki myös "saada lupa" olla vähän pessimistinen, mä en siis pysty vieläkään täysin uskomaan, että mä voin tästä kokonaan parantua, jotenkin on tuntunut, että niin ei saa ajatella vaan pitää kiltisti uskoa muiden mieliksi, että kyllä tästä parannutaan. En kuitenkaan ole mitenkään luovuttamassa ja varsinkin nyt kun on jotain konkreettisia merkkejä paremmasta suunnasta, niin pientä toivon pilkahdusta on välillä näkyvissä.

Jalkapohjat ja kämmenet alkaa taas olla arat ja kieli kipeä, mutta onneksi oireet helpottaa muutamassa päivässä. Kortisoni närästää ja tekee ällöä täyteläistä oloa vatsaan. Kaikista kauheinta on, ettei kahvi meinaa maistua. No oireet onneksi alkuviikon aikana alkaa helpottaa ja ensi viikko onkin sytostaatteista taukoa ja sitten viimeiset kolme satsia viikon välein eli kuukauden päästä sytostaatit loppuu, ja tähänkin tietysti lisätään se jos. Ihanaa kun sytostaattien loppu on jo jotenkin lähellä, sitä en vielä ajattele ollenkaan alkaako sytostaatit uudestaan leikkauksen jälkeen.

Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille!

7 kommenttia:

  1. Oletko muuten käyttänyt makeuttamatonta puolukkamehua kielen hoitoon, sammaksen taltuttamiseksi?

    Ymmärrän kyllä uupumisen ja pessimismin - sellaista on muillakin, mutta hyvä, että niitä toivon pilkahduksiakin on. Toivottavasti ne suunnitellut sytostaatit riittäisivät ja ennenkaikkea se leikkaus nyt onnistuisi suunnitelmien mukaan. Tsemppejä!

    VastaaPoista
  2. Heips,
    Sisulla vaan eteenpäin. Sinulla on nyt jo niin pitkä sytorääkki takana, että olisi jo ihme jollei se välillä vetäisi vetämättömäksi ja suupieliä alaspäin.

    VastaaPoista
  3. Eipä tarvitse kuin vilkaista viereistä "hoidot ja tutkimukset" -listaasi, niin ei väsymys ketään ihmetytä. Päinvastoin se ihmetyttää miten jaksat. Hyvä että on pieni toipumistauko tulossa.
    Uskon että saisit ihan käytännön apua, jos puhuisit ääneen väsymyksestäsi. Muiden mieliksi ei kannata eikä tarvitse näytellä jaksavaa ja reipasta.
    Voi hyvin ja lisää niitä toivon pilkahduksia!

    VastaaPoista
  4. Hirmuinen hoitoputki sinulla on tosiaan takana, ei ihme jos väsyttää. Uupumus ja pessimismi ovat tuttuja vieraita, vaikka itselläni hoitoputki ei edes venynyt. Enkä itsekään, vielä nytkään hoitojen ollessa kohta päättymässä, osaa uskoa paranemiseeni. Se on kaiketi asia jossa auttaa vain ajan kuluminen...

    Hyvää toipumisviikkoa ja tsemppiä ja vielä jaksamista loppuihin sytohoitoihin.

    VastaaPoista
  5. Tsemppiä krapulapäiviin. Loppu häämöttää, ja hoitoputkessa ei kannata ajatella kuin yksi askel kerrallaan eteenpäin. Jaksuja jaksuja !

    VastaaPoista
  6. Tee, kiitos vinkistä, mutta nyt ei taida olla sammas vaan ihan kieli rikki. Sammaksesta olen kerennyt aiemmin kärsiä ja kaikkia kotikonsteja ja lääkeitä tuli kokeiltua ennen kuin saatiin häädettyä.

    Nyt saatiin taas vähän apujoukkoja paikalle niin päästään pari päivää eteen päin.

    VastaaPoista
  7. En yhtään ihmettele sinun hoitoväsymystä, ihmettelisin jos sitä ei olisi. Mulla meinaa paukut loppua jo alkumetreille, kun näitä takapakkeja tulee. Mulle viime kerralla yks syohuoneen hoitajista neuvo huutoterapiaa. Menee yskin metään tai kotona ja huutaa niin pajon kun keuhkoista saa ulos. Kyllä helpottaa oloa. Tsemppiä kovasti.

    VastaaPoista