tiistai 1. lokakuuta 2013

Nyt tippui lehtien lisäksi hiukset

Toinen doketakseli teki tehtävänsä, kun pipoa tarvii käyttää siksi, että hiukset pysyisi päässä niin silloin on varmasti hyvä hetki ajaa ne pois. Kun tämän on jo kerran kokenut niin nyt ei tainnut ihan niin pahalta tuntua, vaikka vaikeaa on. Hiusten lähtö on se suurin ja näkyvin merkki syövästä, kaiken muun saa rauhassa kärsiä kotona.

Tällä kertaa hiusten ajelu tehtiin tyylillä ja sain pari tukikaljuakin.
Tässä pari kuvaa minun ja siskoni uudesta tyylistä. Myös mieheni ajoi tukikaljun.


Mä olen siis tuo punainen. Hiukset meinasi jäädä harjaan kiinni, kun niitä suorin kuvauskuntoon.


Tämä oli hassuttelu välivaihe. Sivusta näkee jo, että suurina läikkinä hiukset jo lähti.


Tässä sitten lopputulos. Siskoni ajoi tuosta vielä sellaisen lyhyen militarisiilin. Mulla vaan loppui kunto kesken kuvaamisen ja piti palata sohvalle lepäilemään. Ihana sisko mulla! Siskollani ei ole tainnut edes syntyessä olla noin vähän tukkaa kuin nyt.
Kuulapäänä jatketaan tätä matkaa.

Lähettänyt klo
Tunnisteet: ,

6 kommenttia:

  1. Merja1. lokakuuta 2013 klo 14.32

    Ihanat tukijoukot sulla! Vaatii vissiä kanttia luopua kuontalostaan ilman pakkoa. Toivotaan sen tuovan himpan verranan enemmän jaksamista. Sitten voitte vertailla takaisinkasvunopeutta. Niin vaikka sullahan se ei taida ihan heti palautuakaan, mut kummiskin. No eipä tulevana talvena pipon allqa sähköistyneet hiukset lentele; jos tällainen hirtehinen piirre sallitaan?

    VastaaPoista
  2. Adelhaid1. lokakuuta 2013 klo 15.10

    Juu, tämä on tosi helppohoitoinen kampaus, eikä ole hiukset silmillä.

    VastaaPoista
  3. Anonyymi1. lokakuuta 2013 klo 15.24

    Siis todellakin Ihana Sisko ISOLLA iillä.Maailman paras.Kuulapäille hyvää syksyä.

    VastaaPoista
  4. Anonyymi1. lokakuuta 2013 klo 16.51

    Ihana lukea tukijoukoistasi, itte pidän vielä kiinni viimeisistä, muutamista hiuksistani ja ulosmennessä pipoa päähän. Sairastan C50.82 tulehduksellista rintasyöpää HER2++ lisänä, toukokuussa todettu ja toimiva lääke vielä etsinnässä. Doketakselille elimistöni kehitti ekakerran jälkeen vasta-aineen ja myös paklitakseliin tuli hylkimisreaktio. Xeloda ja Navelbine eivät toimineet. Herceptin onneksi menee koko ajan ja nyt kokeilussa FEC. Luen säännöllisesti plogiasi ja kaikki mahdollinen sympatiani on sinun puolellasi ja mahtavaa, että jaksat kirjoittaa tietoja voinnistasi ja ajatuksistasi tämän raskaan taudin päihittämisessä. Voimia. T. Aino

    VastaaPoista
  5. Terhi3. lokakuuta 2013 klo 21.51

    Ihanat tukijoukot sulla ♥ Ja hienot kuvat!

    Onneksi sulla on paljon pipoja :)

    Tsempit ja peukut!!

    VastaaPoista
  6. Unknown4. lokakuuta 2013 klo 0.14

    Mäkin vedin toissapäivänä saman mallin, kun alkos tukuttain tippumaan... nyt on helppoa, eipähän tartte tukkaa asetelle :) jotain positiivista pitää repiä.

    Ihana sisko sulla <3 tsemppiä!

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)