tiistai 29. lokakuuta 2013

Realistinen harha

Opin tänään telkkarista, että ihmisillä on yleensä vallalla sellainen positiivinen harha. Uskotaan, että itselleen asiat käy aina hyvin, eikä pahat asiat tapahdu omalle kohdalle.
Syöpä on ollut kyllä sellainen show-stopperi, että karisee turhat harhat tai ainakin minulta karisi. Alkuun minulla taisi olla enemmänkin negatiivinen harha siitä, että jos näin huonosti voi minulle käydä, niin voi käydä vieläkin huonommin. Nyt olen uusimisesta huolimatta saavuttanut jotenkin realistiset odotukset tulevasta. Kaikelta totuudeta koitan kuitenkin itseäni suojella ja välttelen tiedon hakua taudistani ja sen leviämisestä. Jonkinlaista harhaa tai hyvää uskoa kuitenkin tarvitaan, että jaksaa jatkaa. Minulla on mielessä ainakin pari kolme erilaista vaihtoehtoa kuinka taudin kanssa käy puolen vuoden tai korkeintaan vuoden sisällä ja kuinka elämäni järjestäisin. Pidemmälle en uskalla edes ajatella.

Elämä on tällä hetkellä hyvin lyhytnäköistä. Tulevia tekemisiä suunnitellessa täytyy aina laskea kolmeen. 1, 2 , 3 viikkoa ja lääkehoito. Sen jälkeen pitää tehdä arvio, että kuinka kauan syto-oireet kestää ja minkälaista kuntoa kulloinenkin tekeminen vaatiin. Mitään lippuja en osta tai suurempia tekemisiä en uskalla suunnitella, kun tuntuu, että matto voidaan vetäistä millä hetkellä hyvänsä alta. Kahdesta viimeisimmästä sytostaatista on ollut todella vaikea toipuminen, kun ensin oli keuhkokuume ja viimeeksi jo alle viikko sytoista iski korkea kuume, jonka jäljiltä olen edelleen huonossa kunnossa. Pyykin laitto hengästyttää ja joka välissä pitää levätä. Tänään vasta puolitoista viikkoa sytosta alkoi ruoka maittamaan. Tällä kertaa, kun tuli kummallinen pahoinvointi, joka osaltaan johtuu varmaan ruokatorven ja mahalaukun limakalvovaurioista. Nieleminen sattui ja ruoka meinasi jumittua kurkkuun. Nyt onneksi helpottaa, mutta seuraava kerta jo pelottaa. Kuinka ihmeessä senkin taas jaksaa. Toivottavasti saadaan öistä refluksia paremmin hoidettua niin ei välttämättä tule niin pahasti ruokatorvi ja kurkku kipeäksi. Täytyy varmaan muutenkin käydä apteekissa tutustumassa kaikenlaisiin suun hoito tuotteisiin. Olen jo vaihtanut pehmeämmän hammasharjan ja sensitive tahnan. Cordosyliä välillä purskuttelen ja viimeeksi sain onkologilta reseptin ns. kolmoisgeeliin, jossa on Cordosyliä, puuduteainetta ja Daktarinia, niillä olen saanut nyt suun jotenkin kuntoon, että suussa maistuu muukin  kuin p... Tänään olen suurella nautinnolla syönyt omatekemää hedelmäsalaattia, joka on maistunut niin hyvälle eikä sen jälkeen ole enää tullut pahoinvointia. Pienet on ilot minullakin, kuten hedelmäsalaatti ja se, että jaksaa laittaa pyykit ja tehdä ruokaa.

10 kommenttia:

  1. Päivä kerrallaan eteenpäin. se on hyvä taktiikka. Varsinkin jos löydät vielä jokaisesta päivästä sen pienenkin ilon aiheen, kuten hedelmäsalaatin. Jokaiselle olisi kyllä terveellistä tehdä pieni pysähdys ja löytää elämästä ne pienet ilot, vaikkei mitään sairastumisia tulisikaan. Pääsisi ehkä irti siitä sitku-elämästä ja pilvilinnojen suunnittelusta ja elää tässä ja nyt. Voimia sinulle!

    VastaaPoista
  2. Kyllä Sinua tosiaan koitellaan enemmän kuin tarpeeksi!
    En voi muuta kuin toivoa, että jaksat taistella sekä tsempata. Jälleen suurinsuuri voimahalaus!!!!

    VastaaPoista
  3. Voimia taisteluusi, ei ole varmasti helppoa sairastaa ja pyörittää arkea lapsien kanssa! Tsemppiä sinulle, olet ajatuksissa:) -maikki

    VastaaPoista
  4. Hei,

    Olen lukenut blogiasi jo pidempään ja petyin todella kun tautisi uusiutui.
    Olen myös rintasyöpä kroonikko ja olen ollut nyt vuoden tällä toisella kierroksella. Sain saman lääkeyhdistelmän Tyks:ssä viime marraskuusta tämän vuoden toukokuulle kuin sinä nyt saat.
    Hoito oli haasteellinen ja voimani loppuivat toukokuussa kahdeksan lääke kerran jälkeen. Shoppalin apteekissa ja löysin joka limakalvolle oman rohdon. Voimia hoitoihin. t. Taina

    VastaaPoista
  5. Onneksi psyykelläkin on itsesuojeluvaisto, eihän tästä elämästä hittoakaan muuten tulis ♥

    VastaaPoista
  6. Voimia kovasti tämän paskan taudin kestämiseen. Itselläni silloin tällöin öistä refluksia ja siihen on auttanut vasemmalla kyljellä nukkuminen. Normaalin hammastahnan vaihdoin apteekin Salutemiin ja suu on tykännyt siitä kovasti. En pysty enää harjaamaan millään markettien aineilla.

    VastaaPoista
  7. Tieto lisää tuskaa... näin se on. Päivä kerrallaan, asia kerrallaan, soon hyvä... nauttia pienistäkin asioista :). Mulla kanssa meinaa limakalvot olla nilellä... tuntuu että ruokatorvi ja keuhkoputket juilii pitkälle rintaan... otin Somacit päivittäiseen käyttöön ja imeskelen noita Bepanthenin imeskelytabletteja pahimpaan ja ennen maatamenoa... tuntuu, että pahimmat poltteet jää poies. Jaksamista <3

    VastaaPoista
  8. Tilua komppaan.

    Salutemia käytin sytojen aikaan myös ja se tuntui hyvältä. Refluksiin voisi maatessa kyljen kääntämisen lisäksi kokeilla korotettua päätä tai koko ylävartaloa - niinkuin flunssassa tulee tehtyä.

    Somacit ja imeskelytabut on varmaan tarpeen, jos refluksia on pitkin päivää :P

    Jaksamisia hoitoihin ♥ Ja kaikki minkä voi jättää tekemättä, lykätä tai teettää toisilla, niin jätä ne tekemättä, myöhemmäksi/toisille.

    VastaaPoista
  9. Kiitos, kaikkia keinoja olen kokeillut ja nyt sain uuden happosalpauslääkkeen ja sen lisäksi napostelen Gaviskon tabletteja. Toivotaan, että näillä keinoin huomenna annettavan sytostaatit haittavaikutuksia saadaan vähän lievennettyä.

    VastaaPoista
  10. "Niin katoavaa on voimat ihmisen" tulee mieleen. Jossain vaiheessahan meillä kaikilla alkaa voimat hiipua. Tosin useimmilla ei siinä vaiheessa ole pieniä lapsia hoidettavana. Rankka tilanne sulla. Mutta loppuuko kaikki siihen, kun elimistö ei jaksa enää toimia? Itse en usko että loppuu. http://www.fathersloveletter.com/Finnish/textfinnish.html

    VastaaPoista