tiistai 31. elokuuta 2010

Äiti on vähän väsynyt

Tai oikeestaan niin poikki kun vaan voi olla. Flunssa, sytostaattien jälkeiset väsypäivät ja pienen keuhkojen tähystys osui samalle päivälle. Onneksi tähystys meni hyvin ja mitään poikkeavaa ei pojasta löytynyt. Onneksi edes vähän osattiin ennakoida avuntarvetta ja pappa oli täällä kotijoukkojen tukena. Tältä reissulta kuitenkin opin kuitenkin muutaman asian:
1) Apua pitää osata pyytää, en vielläkään osaa vaan kiukulla ja sisulla pitää vetää ittensä piippuun. 2) Muutkin osaa hoitaa minun lapsia. Sairaalassa olisi pitänyt osata sanoa hoitajille, että mäkin olen sairas ja tarvitsen enemmän apua, mutta ei, mä hilluin siellä sairaalassa yli ilta yhdeksään ennen kuin maltoin lähteä kotiin nukkumaan. On vaan niin outoa mulle pyytää mitään erityiskohtelua. Pitää varmaan laittaa lappu kaulaan, että "Mulla on syöpä, saa auttaa, kun en itte osaa apua pyytää".
3) Mä olen niin onnellinen, että mulla on kaksi tervettä lasta, toinen vähän rohisee, mutta luultavasti ei ole vakavaa.

Mukava oli lukea muiden blogilaisten kuulumisia Roosanauha kävelyltä, taidatte olla aika mahtavaa porukkaa ja mielelläni teitä joskus tapaisinkin, ehkäpä sitten pikkujouluissa, kutsuin siis itseni mukaan ;)

13 kommenttia:

  1. Ihanaa että pikkuisen keuhkoista ei mitään huolestuttavaa löytynyt.

    Ja kiva olisi tavata, vaikkapa sitten pikkujouluissa. :)

    Koitahan nyt lepäillä ja hoitaa flunssa pois.

    VastaaPoista
  2. Voimia äipälle!
    Avun tarpeen sanominen ääneen sinun pitäisi opetella. Sen tarjoaminen pyytämättä ei nimittäin ole ongelmatonta. Tarjoaja voi pelätä kykyjesi tai jaksamisesi aliarvioimista tai loukkaamista. Herkkiä rajanvetoja nämä. Kertomalla väsymyksestäsi annat samalla luvan avun tarjoamiseen.

    VastaaPoista
  3. Ihanaa tosiaan, että tähystyksessä oli kaikki kunnossa :) Ja Ärkoo kirjoitti ihan asiaa tuosta avun tarjoamisesta.

    Sä olet tietenkin tervetullut pikkujouluihin ja kuulut "meidän jengiin"! Olis tosi kiva tavata :)

    Koita saada levättyä, jookos..? Toivottavasti sitä apua on saatavilla ja osaat sitä jo pyytää.

    VastaaPoista
  4. Lämpimästi tervetuloa! Ollaan ihan huippuporukkaa:)

    Yritän lähettää voimia väsyyn.

    VastaaPoista
  5. Avun pyytäminen on hurjan vaikeaa.
    Sitä pitää oikein opetella!
    Ja yhtäkkiä tajuaa, että ympärillä olevat ihmiset oikeasti haluavat auttaa.

    Hienoja uutisia pienen keuhkoista!

    vintti

    VastaaPoista
  6. Juu tuon avun pyytäminen on itsellenikin tosi vaikeaa. Sitä vaan yrittää sinnitellä ja näyttää reippaalta ehkä osin senkin vuoksi, ettei läheiset huolestuisi liikaa.

    VastaaPoista
  7. Nyt on lepäilty, mutta tämä flunssa ei vieläkään hellitä. Pitää varmaan soitella hoitajalle, että katotaan verikokeita, jos ens yönäkin nousee kuumetta. Sairaalan en lähde ennen kuin väkisin kannetaan, nyt on mun vapaa viikko. Nih!

    Tilu, sitä taitaa ihan vahingossakin aina näyttää liian pirteeltä, kun mä olen usein kuullut, että oonpa mä niin reippaan tai pirteen näkönen ja oikeesti oon ihan puoli kuollut. No ei se taida olla kovin kohteliasta sanoa, että näyttää ihan raadolta.

    VastaaPoista
  8. Voi ei - kuumeilua ! Toivottavasti se flunssa nyt ymmärtää jättää sun kroppas. Harmittavaa tuollainen kuumeen poukkoilu.
    Voimia !
    pirtsikka

    VastaaPoista
  9. Menethän sitten heti päivystykseen, jos se kuume kipuaa 38-asteeseen! Juuh, eihän se ole kohteliasta sanoa että näyttää ihan raadolta - mutta eihän sitä ulkonäköä ole mikään pakko kommentoida..

    VastaaPoista
  10. Mene ihmeessä päivytykseen tai ainakin verikokeisiin. Älä päästä liian pitkälle, ettei käy kun minulle, että joutuu lopulta eristykseen. Toivon sinulle voimia ja armollisuutta itseäsi kohtaan. Vaikka ainahan sitä asettaa lapset etusijalle. Jotenkin sitä yrittää välillä esittää, että jaksaa kaiken paremin, ettei huolestuta muita.

    VastaaPoista
  11. Kiitos huolenpidosta! Huomenna meinasin soitella ja mennä verikokeisiin, jos vielä illasta/yöstä nousee lämpöä. Nyt on onneksi ollut vähän parempi olo.

    VastaaPoista
  12. Olen ensimmäistä kertaa blogissasi ja löysin tänne rintsareitten kautta. Olen siis vertaissiskosi, lähes samanikäinen ja perheellinenkin, kahden lapsen äiti. On koskettavaa lukea tätä blogiasi. Samanlaisia tuntemuksia ollut myös minullakin. Jaksamisia tulin toivottelemaan.

    VastaaPoista
  13. Kiitos Isa! Syöpää ei toivo kenellekään, mutta erityisen epäreilua se on, kun iskee nuorelle ja pienten lasten äideille.

    VastaaPoista