perjantai 30. heinäkuuta 2010

Huonohkoja uutisia

Ei siis niin huonoja kuin pahimmassa tapauksessa pelkäsin, mutta eipä niin hyviäkään eli odotetun laisia. Eli kainalon kaksi imusolmuketta on muutaman millin kasvaneet ja rinnassa aiempaa enemmän turvotusta ja muutoksia iholla. Hyvä uutinen on, että kyljessä ei löytynyt mitään poikkeavaa. Lisää selvitystä vaatii pari löydöstä, ensinnäkin kaulalta molemmin puolin löytyi suurentuneita imusolmukkeita ja kyllähän mä huomasin, että rtg-lääkäri siinä kaulalla jotain mittaili, teki silloin mieli lyödä sormille, että "ei siellä mitään mittailtavaa tarvisi olla." Nuo kaulan imusolmukkeet voi siis olla reaktiivisia eli jonkun tulehduksen aiheuttamia ja tätä hyvää vaihtoehtoa tukee myös se, että soliskuopissa ei ole muutoksia ja pahissolut ei siis voi hypätä siitä yli sekä myös terveellä puolella oli imusolmuke ja sinnekään ei voi solut hypätä, oikea puoli on siis edelleen terve. Toinen huolestuttava löydös oli neste oikealla puolella keuhkoissa, mutta sekin siis voi olla tulehduksellista. Lisätutkimuksina nyt napsahtaa kaula uä ja ohutneulanäyte ja keuhkojen CT. Mä haluan nyt uskoa, että löydökset on normaaleja ja tauti on edelleen voitettavissa.

Lääkäri oli kovasti huolissaan mun jaksamisesta, mutta pakkohan se on vaan jaksaa. Pieniä hetkiä on välillä ollut, että tuntuu ettei jaksa ja haluais vaan lukkiutua pariksi päiväksi johonkin piiloon nyyhkimään, mutta onneksi mulla on nämä kaksi maailman parasta syytä jaksaa eli mun pojat, vaikka välillä on tosi raskasta hoitaa varsinkin pienimmäistä niin kyllä ne vaan antaa niin paljon takaisin, että plussan puolelle jäädään reilusti. Aluksi mä mietin tosi paljon sitä, että miksi just nyt tuli tämä sairaus, aivan mahdottoman huonolla hetkellä, mutta toisaalta jos tauti oli tullakseen niin mä olen niin onnellinen, että kerettiin saada tämä toinenkin poika, olisi harmittanut tosi paljon, jos ei oltaisi saatu toista lasta. Onhan siis edelleen teoreettinen mahdollisuus, että 5 vuoden päästä, kun hormonihoito loppuu voisi saada vielä lapsia, mutta luultavasti silloin ei enää jaksa aloittaa vaippa- ja yösyöttörumbaa uudestaan. Mies on ehdottomasti sitä mieltä, että enempää lapsia ei tule, mulla kun nuo raskaudet oli nimenomaan raskaita. Mä olisin kuitenkin vielä toivonut kolmatta, mutta eiköhän näissä mun pojissa ole mulle ihan riittävästi rakastettavaa. :)

4 kommenttia:

  1. Kyllä lapset antavat paljon taistelutahtoa ja painavan syyn haluta voittaa syöpä. Onhan sinulla niitä nyt molempiin kainaloihin.

    Kurjaa, että nuo imusolmukkeesi rämppäävät ja aiheuttavat sinulle varmastikin välillä epätietoisuutta. Hyvänvointista viikonvaihdetta sinulle ja perheellesi.

    VastaaPoista
  2. No olisi tosiaan voinut olla parempiakin uutisia... :/ Nuo kaulan imusolmukkeet kai voivat reagoida ihan sytoihinkin? Ainakin itselläni oli välillä hoitojen aikana ylimääräisiä imusolmuketurvotuksia ja -kipuilujakin, kaulaa muistaakseni ultrattiinkin kertaalleen. Täällä uskotaan ja toivotaan kanssasi että nuo muut löydökset eivät liity siihen pääpirulaiseen vaan ovat jotain muuta ja harmittomampaa.

    Lapset on tosiaan iso voimanlähde. Voimauttavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  3. Voimaa ja iloa lapsista! Huonohkoja uutisia osasit jo pelätäkin ja nyt kun ne on saatu keskitytään niihin parempiin, eikös?

    VastaaPoista
  4. Täällä on vähän sanat hukassa, eikä koneella istuminen - tai muutenkaan pystyasento ole oikein luonnistanut.. Voimia ja parempia uutisia toivon sulle jatkoon! Kauniisti kirjoitit siitä, että onneksi ehditte saada tuon toisenkin pojan ♥ Hyviä hetkiä lasten ja miehen kanssa!

    VastaaPoista